Joskus takavuosina tein ahkerasti kauppaa Huuto.netissä, mutta jotenkin se huutosysteemi aina ärsytti. Paljon myöhemmin tuli Tori, joka mun mielestä ihan loistava kauppapaikka etenkin isommille tavaroille. Nyt suurin osa kirppistavaroista taitaa vaihtaa omistajaa Facebookin kautta. Mulla alkoi tulla korvista se yv-av-nwt-mmm-villis-mulle-jono-meininki jo ennen kuin ehdin edes kaupantekoa kunnolla aloittaa. Postimaksut ovat aika hintavia ja muutenkin koen ainakin sen pakkaamisen ja käärimisen hankalaksi. Tai jos ei huomaakaan jotain pientä tahraa tai jos posti hukkaa paketin. Liikaa stressitekijöitä. Ostajana kuitenkin katselen fb-kirppuja, kun niistä on helppo tehdä löytöjä ja luonnollisesti olen myös valmis siitä ilosta maksamaankin hieman enemmän.

Tykkään livekirpuista eniten. Siellä näkee tarkalleen minkä kuntoista vaatetta on ostamassa. On myös mukavaa, että kirppareillakin on selvästi huomioitu palveluntaso ja monet uudemmista kirpuista ovatkin jo enemmän "second hand -liikkeitä". Erilaisista teemahyllyistä on helppo tehdä sesonkiostoksia tai kirppislöytöjä erilaisten teemojen mukaan. Taannoin postasin myyntiviikostani Lasten Seesamissa, jossa olin myymässä ensimmäistä kertaa. Otin yhden myyntiviikon kun E:n kaapista sai taas ottaa yhden koon pois.

Seesamissa on hyvä myydä ja ostaa. Se taitaa ollakin tunnettu Turun seudulla lastenvaatteiden kirpputorina, jossa on hyvä myydä hintavampiakin vaatteita ja helppo tehdä merkkivaatelöytöjä. Jos on aikaa vain yhdelle, käyn Seesamissa. Ostajana miinuspuolena onkin se, että joskus hinnat tuntuvat ihan päättömiltä vaatteen kuntoon nähden kun vaatteen merkki on sokeuttanut myyjän. Yleensä kuitenkin hintataso on maltillinen ja vastineeksi saa hyväkuntoista vaatetta. Myyjänä huono puoli on se, että hyväkuntoisetkin perusvaatteet, kuten collarit, vaihtavat omistajaa huonommin kun ostajat tulevat löytölasit silmillään. Siihen ongelmaan myyjä voi vaikuttaa mm. silittämällä vaatteet, laittamalla esille selkeästi ja tekemällä huomiolappuja. 

Taas unohdin tehdä niitä pahvisia hintalappuja. Laitoin hintatarrat vain suoraan kankaaseen ja sormet ristissä toivon, että ne pysyvät paikoillaan. Olen huono myös kaikenlaisissa kylteissä ja lapuissa, joilla voi kätevästi kertoa esimerkiksi minkä koon vaatteita rekissä on. Hyllyistä huomaa aina koska on ollut raskaan sarjan kirppisammattilainen asialla ja niitä hyllyjä toki myös mielellään käy läpi. Hylly ei saa olla liian täysi, mutta mielestäni ei liian tyhjäkään. Olenkin kuvitellut, että meillä on paljon vaatetta ja tavaraa, mutta taas jäi hyllyyn roimasti ylimääräistä tilaa. Esikoisen kasvuvauhdilla seuraavan kerran kaappia tyhjennetään varmaan vasta vuoden päästä.