Omituinen julki-imetys

*Postauksessa sisältöyhteistyö ja alekoodi

Seuraa nolo tunnustus. Esikoista imetin aina julkisissa paikoissa vessassa. Myös kylässä ollessa pyysin käyttää vaikkapa makuuhuonetta imetykseen, vaikka imetinkin istuen. Jopa kotona vieraiden läsnäollessa hakeuduin toiseen huoneeseen. Laitan tämän kokemattomuuden piikkiin. Kuten Äidillinen äiti -postauksessa kerroinkin, vaikka halusin jo lapsesta saakka olla äiti, en sitten heti alussa oikein osannutkaan olla itsevarma äitiyteni kanssa.

Toisen lapsen kohdalla olen ollut paljon varmempi tämän suhteen. Vaikka vanha ujous paikoin puskee läpi ja harvassa kyläpaikassa tulee mieleen imettää kahvipöydässä, mutta joidenkin ystävien luona sekin tuntuu luontevalta. Hakeudun yleensä - jo vauvankin ruokarauhan kannalta - hieman sivummalle, mutta haluan kuitenkin pysyä keskusteluissa mukana. 

Esikoisen kanssa yritin vältellä syöttöhetkiä liikkeellä ollessa. Miten vaivalloista! Ja turhaa. Kaikin puolin. Oikeasti en olisi halunnut imettää niissä likaisissa yleisissä vessoissa. Se oli aina ihan hirveä operaatio. Yök, en kai koskenut mihinkään, josta pöpöt pääsisivät vauvan suuhun! En oikein edes tiennyt, että miten muut äidit toimivat vauvan imettämisen kanssa. Se, etten tiennyt johtui varmaan siitä, ettei julki-imetykseen ollut kiinnittänyt mitään huomiota. Nyt toki hoksaa heti kun näkee lapsen äitinsä sylissä hieman makuullaan, että ruokailuhetki siinä varmasti menossa.



Siksi julki-imetys on sanana vähän omituinen. Ei se kovin julkista mielestäni edes ole. Eikä itse imetys - yllättäin - tunnu yhtään omituiselta. Tänään kun istuimme lattemammojen lailla ystävän kanssa kauppakeskuksen kahvilassa (isommat lapset leikkivät vieresellä leikkipaikalla), tuntuisi todella väärältä lähteä syöttämään vauva toisaalle. Saati roudata isoveli mukaan. Toisaalta ymmärrän miksi jotkut vierastavat julki-imetystä. Mutta sitten taas en ollenkaan. Miksi joku edes jää miettimään, että siinä tuo vauva nyt syö tuon äidin rintaa. Yöök. Melkein näin SEN!

Esikoisen mielestä oli aluksi hassua, että vauvan ruoka tulee äidistä - ei äidiltä kuten hänen ruokansa lautaselle. Muutaman kerran tissimaito oli hauska juttu. Sitten puhuttiin lehmän tissimaidosta ja sepäs ei naurattanutkaan ensin ollenkaan niin paljon. Veti jopa hieman vakavaksi. Tissimaito olikin lapsen mielestä paljon loogisempi. Ne, joita tissimaito häiritsee, suosittelen jatkamaan matkaa ja ajattelemaan vaikka sitä lehmäntissimaitoa.



Sain StarKidsin kanssa yhteistyössä kokeiluun Söpö-imetyssuojan. Olin jo alkukesästä ehtinyt useasti imettää julkisilla paikoilla. Kuitenkin takaraivossa kaihersi, että mitähän ohikulkijat ajattelevat. Harsojen kanssa se suojaaminen on aina vähän säätämistä. Aluksi mietin, että Söpö-suoja se vasta oikein huutakin, että "Hei tyypit, täällä imetään nyt rintaa!" Seuraavaksi nauratti koko ajatuskin jo ihan hervottomasti.

Söpö-suoja on minusta nerokas keksintö. Vaatisi kyllä jonkinlaisen alan palkinnon. Vaikka Nobelin rauhanpalkinnon tai jotain. Suoja on niin peittävä, että sen alla voi vetää vaikka koko paidan korviin eikä vauva häiriinny hälinästä. Ja kaaren avulla säilyy näköyhteys vauvaan. En suostu enää imettämään kodin ulkopuolella - ilman Söpöä. Olen kuullut kanssaimettäjiltä ja -söpöilijöiltä pelkkiä kehuja.

Ja onhan se julki-imettäminen söpöä - oli Söpö-suoja tai ei!


Mutta jos olet yhtä ujopiimä (tai ujomaito, heh) kuin minä, niin yhteistyökumppanini StarKids tarjoaa nyt blogin lukijoille alekoodin verkkokauppaan. Koodilla AALTOJA10 saat yli 25 euron ostoksistasi -10% syyskuun loppuun saakka.


Yhteistyössä lastentarvikkeiden verkkokauppa StarKids

Kommentit

  1. Ihan Ku mun suusta! Mulla oli esikoisen kanssa ihan sama mutta toisen kanssa jo helpompaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helposti varmaan tämä onkin se kuvio, mutta helpommalla olisi päässyt jo silloinkin kun olisi tulevaisuuden minä ollut kuiskaamassa korvaan, et "hyvin sä pärjäät". Oi aikoja, oi tapoja. :D

      Poista
  2. Vähän vastaavia mietin itsekin blogissani joku tovi sitten :)

    http://nauravanappi.blogspot.fi/2015/09/imetystaival-viiden-vuoden-takaisesta.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, meenkin lukemaan! (Yritän muuten toteuttaa sen haasteen jossain vaiheessa.)

      Poista
  3. Esikoisen pari ekaa kuukautta meni niin että imetin vähän piilossa. Minulla oli loistavia mammoja silloin omassa lähipiirissä, jotka rohkaisivat imettämään missä vaan ja näyttivät esimerkillään mallia miten sen voi tehdä tekemättä siitä numeroa. sen jälkeen en kyllä ole miettinyt piilo-imetyksiä, tuollainen suojaki tuntuis ihan naurettavalta. Maailman luonnollisista hommaa. Nyt kuudes roikkuu tississä missä vaan eikä vieraat tissiä näe, kun pukeutuminen on kohillaan. Huvittava, että ku luin tätä juttua, alkoi maitopurot juosta yöpaidan märäksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisilla tääkin on alusta saakka tosi luonnollista. Mä luulen et jos lapsia tulisi lisää niin epävarmuus ja ujostelu karisisi pois entistestään. Hieno juttu!

      Poista
  4. samanlaisia mietteitä kanssasi. minulla on myös söpö-suoja julki-imetyksiä varten, harvoin sitä kuitenkaan tarvitsen. minulle on enemmin sellainen psykologinen suoja että imetys onnistuu aina oli tilanne ja paikka mikä tahansa, niin tiedän että suojaa löytyy tarvittaessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ihan sama! Riippuu paljon missä olen ja mitkä vaatteet on. Mulla ei ole juurikaan imetyspaitoja mut käytän muuten helppoja yhdistelmiä. Eilinen hyvä esimerkki, ettei tarvitse mutta kiva, että se on aina mukana kuitenkin. :)

      Poista
  5. Väsäsin itse tuollaisen imetyssuojan ennen keskimmäisen syntymää ja tunnistan itsessänikin tuollaisen "rohkeuskehityksen". Vaikka imetyksessä ei ole mitään ihmeellistä on minusta kohteliasta ottaa omaltaki puolelta huomioon kanssaihmiset. En halua tietentahtoen aiheuttaa kiusaantumista toisille. Esim yliopistolla sen mahdollisuus on aika suuri. Paikasta/paidasta riippuen käytän imeyssuojaa (jos se sattuu olemaan mukana) tai harsoa. Harso on kyllä mulla oltava imettäessä muutenkin hollilla. Mutta joskus on hyvä päästä itsekin rauhottumaan ja vähintään silloin hoidan syöttämisen lastenhoitotiloissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei tullut mieleenkään silloin, että olisi voinut itsekin tehdä. Mulla myös riippuu todella paljon juuri niistä kanssaihmisistä, että kenen kanssa tuntuu luontevalta alkaa kaivella tissiä paidan alta. :P Mä olen myös ehdottomasti muiden huomoimisen kannalta ja siinä juuri tuo imetyssuoja on hyvä. Tai sitten niissä kyläpaikoissa se sohvan nurkka - kuuloetäisyydellä. Mutta vessaimetykselle sanon ei kiitos. :) Ja harso täälläkin, kun tuo on sellainen Puklu-Pena. Jos olemme Skanssissa, jossa on hyvä iso lastenhoitohuone, niin menen sinne imettämään jos olemme vain shoppailureissulla.

      Poista
  6. Mä aattelin raskausaikana kans, että en kyllä rupea imettämään kaikkien aikana, mutta jotenkin ne ajatukset sitten muuttuikin, kun heti synnytyksen jälkeen tuntui, että kuljen kotonakin tissit paljaana :D Vieraita lappas kaiken aikaa enkä jaksanut mennä tunniksi (mitä se alussa kesti) jonnekin muualle imettämään vaan siinä se hoitui aina vieraiden aikana. Ekan kerran lähdettiin kaupunkiin 2,5 viikkoisena ja aattelin vaan, että eiköhän se onnistu muuallakin ja imetinkin sitten työpaikallani missä käytiin moikkaamassa kavereita. Nyt mä en voisi kuvitellakaan, että piilottaisin itseni ja vauvan jonnekin ruokailujen ajaksi. En tosin missään torin kulmassa oo imettänyt, mutta jos se nyt jotain sattuisi haittaamaan niin hän voi sitten itse kokeilla syödä vessassa tai liina päässä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Naurattaa, mut ihanaa et tunsit olon heti alusta asti nin luonnolliseksi sen kanssa, kun sitähän se tietysti onkin. Hienoa Eve! <3

      Poista
  7. Niin samanlaista on ollut täälläkin. Esikoinen kun syntyi, niin alkuun imetin aina jossain piilossa. Olihan se vähän räpeltämistä. Kunnes sain tarpeeksi siitä että kökin jossain makkarissa yksin. Taikka istun ostoskeskuksessa vessassa, ja moni on jo oven takana käynyt ovea rynkyttämässä (ja mietin kuinka monella vauvalla on kakat hosussa ja kova nälkä, ja mä varaan sen vessan). Sitten rupesin imettämään missä vaan. Ja nyt kuopuksen kanssa en oo enää sulkeutunut mihinkään. Imetän siellä missä muutkin on, jopa ystäväni luona, missä mies inhoa julki-imetystä (jota en ymmärrä...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että joku on ollut samanlainen. Ja meillä myös mies ei tykkää. Aina just kauppakeskuksessa vaikka otan käytävältä jonkun vähän sivussa olevan penkin niin se on siinä vieressä et "TÄSSÄKÖ?" :D Annan sen ihmetellä. Haha!

      Poista

Lähetä kommentti