Muhku, muhkumpi, minä

by - 21.14

No jooo, tiedetään. En käsittääkseni ole mahani kanssa sieltä suurimmasta päästä. Sf-mittakin huitelee samaa maltillista käyrää kuin esikoismasukin. Ja tälläkin kertaa kuulen usein päivittelyä vatsan pienuudesta viikkoihin nähden. Edellisellä kerralla se oli jopa ärsyttävää, kun samaan aikaan kävimme koko seurannassa ja käynnistykselläkin ehdittiin kerran uhkailla, vaikka ihan normaalin kokoinen vauva sieltä sitten lopulta tuli. Mutta meninpä sitten katsomaan jouluna otettua kuvaa ja mun mielestä tämä vatsa ei nyt niin kovin paljon ole kasvanut tässä reippaassa kymmenessä viikossa. Eiiikö?


Paidan värimuutos ei ole ainoa muutos, joka on talven aikana tapahtunut. Hetkittäin ihan unohdan, että tätä palloa on kasvatettu jo aivan alkusyksystä saakka. Nyt näkyy ja tuntuu, että raskaana ollaan. Ja onhan se aikakin kun 35. viikko tulee täyteen tällä viikolla. Hetkittäin iskee pakokauhu kun synnytys pompsahtaa mieleen. Asia, jota en erityisesti voi sanoa odottavani. Muisti palailee pätkittäin ja pahimmat hetket on kai unohdettu lopullisesti. (...Laittaa vaan mietityttämään, että miten hirveää se sitten olikaan). No, mutta ilon kautta, jos tämä kerta olisikin sellainen vuoristoratasynnytys, jonka jälkeen haluaa vaan huutaa, että "uudestaan". Vai voiko sellaista edes olla?


Tämä muhku on kyllä edeltäjänsä kokoinen, mutta silti aiheuttanut kaikki ne vaivat, jotka edellisestä raskaudesta puuttui. Eli siis lähinnä kaikki raskausvaivat. Olo on siis hieman muhkumpi kuin mitä ulkomuoto antaa ymmärtää. Terveydenhoitajan kauniit sanat "Mutta olethan sä aika paljon vanhempikin nyt" olisivat voineet aiheuttaa ikäkriisin, mutta kuka sellaista ehtii tässä kiireessä potemaan. 

(Vauva)pyykinpesu on aloitettu tänään ja olen hihkaissut lähestulkoon jokaisen bodyn kohdalla parhimman vauvakliseen ikinä:

Ovatko ne vauvat oikeesti näääääin pieniä?

Ovat ne. Onneksi.

You May Also Like

8 kommenttia

  1. Kaunis sinä <3

    Mä voisin kirjoittaa oikeastaan vastakohtaisen tekstin vatsan kasvamiseen. Mulla on varmaan samankokoinen maha kuin sulla nyt, ja puolessa välissä ollaan. Joka raskaus oon ollut samanlainen, joten itselle tämä ei mitään uutta ole. Pikkuhiljaa vaan alkaa tuntumaan, että väsyn ihmisten kauhisteluun kuinka mulla on iso maha, olenko varma että siellä on vain yksi, syntyyköhän sieltä sitten iso vauva jne. Sitten kun itse siihen päälle hieman kriiseilee oman muhkun olemuksen kanssa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Joo, mä voin hyvin kyllä kuvitella, että tuo on vielä ärsyttävämpää. Ja yleensä se taitaa enemmän noin päin mennäkin. Ehdit tosiaan varmasti kyllästyä. Voi huoh, en kestä noita raskauteen liittyviä "vitsejä". Vähän sama kun kassalla ollessa kuuli joka asiakkaalta aina sen hienon ja tosi omaperäisen heiton. Ja tarkoitus olikin ehkä tällä postauksella tuoda esille sitä, että ei se kompaktiversiokaan välttämättä ole sen helpompi. Viimeksi oli kyllä fyysisesti hyv olo, mutta sitten se hoitohenkilökunnan tuoma huoli vauvan kasvusta, vaikka tein kaiken ihan normaalisti, ei ollut mukavaa.

      Poista
    2. Juu ja tuntuu että raskaana olevan ulkonäköä saa ihan rauhassa kommentoida :/
      Kyllähän se niin menee, että ei se mitään helppoutta katso olisiko iso vai pieni maha. Aina voi olla jotain ja aina se on huoli siitä pienestä joka siellä masussa on.

      Poista
    3. Se on kyllä ihmejuttu yhä vaan. Onhan se kiva tietysti, että sitä vatsaa kehutaan, mutta se vieraiden ihmisten kosketteleminen ja ilkeä tai mukahauska kommentointi on jotain tosi omituista. Mä olen päässyt kyllä tässä tosi vähällä! Ai niin ja piti sanomani, että joillakin sit taas tuntuu et kohtu kasvaa alussa tosi paljon, mutta tasoittuu sitten loppua kohti. Kun mullakin se kasvu näkyy nimenomaan vasta 10 viimeistä viikkoa. Hassua!

      Poista
  2. onpa hölmösti sanottu terkalta, ethän sä nyt niin paljon vanhempi ole että sillä olisi niin paljon merkitystä! mun äiti sai mun pikkusiskon kun mä olin 18, eli 38-vuotiaana - silloin ymmärrän jos olis sanottu noin ;)
    mulla on ollut ns. helpot synnytykset (raskaudet onkin sit olleet ihan painajaista koko 9kk, mut ei siitä sen enempää) enkä mä siltikään mitenkään ilosta hihkuis et "uudestaan" :D kai se on vaan sellainen kokemus, joka täytyy vaan käydä läpi ja ns. hoitaa alta pois, jotta saa sen ihanan vauvan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! :D Se olikin enemmänkin sellainen heitto, jolle nauroin, mutta kyllä sen huomaakin, että on se 5 vuotta kulunut ja toinen raskaus. Mutta tosiaan kaikki sympatiat kypsemmän iän ensisynnyttäjille tai iltatähtien äideille. Huh! Ja kyllähän pääasia on se, että äiti ja lapsi selviävät terveinä siitä koitoksesta. Mutta jos valita saisi, niin ottaisin mielelläni sellaisen kun sanotaan, että "kaikki kipu katoaa kun vauvan saa rinnalle". ;)

      Poista

top social