lifestyle

Uudet huudit

toukokuuta 30, 2014

_DSC8856 _DSC8858 _DSC8859 _DSC8863

Olimme kaikki kolme tänään vapaalla ja teimme kävelyretken uuden hoitopaikan huudeille. E aloittaa päiväkodissa vasta syksyllä, mutta ensi viikolla on jo ensimmäinen varahoitopäivä siellä. Emmekä edes itse tienneet päiväkodin tarkkaa sijaintia, ja se olikin yllättävästi vähän kauempana kuin kuvittelimme. Mutta pyörällä matka taittuu kyllä mukavasti! (Nyt kun pyörän avainkin löytyi pikkuherran huoneen kätköistä.)

Huudit oli ainakin ihanan näköiset ja matkalla löytyi yksi kivan näköinen leikkipuistokin. Vaikka keskustan läheisyys tuntuukin kutkuttavalta ja kerrostaloelämä ihanan helpolta, olemme silti suunnanneet asuntohaaveet vähän kauemmasa. Nautitaan nyt kuitenkin näistä ihanista kivilinnoista kun voidaan.

Yllätyin muuten miten Tuomiokirkon torni näkyi niin hyvin. Kirkontorni on aina toiminut mulle merkkinä saapumisesta Turkuun, joten sen näkeminen saa aina huokaisemaan "olen täällä!" Tänä kesänä aiommekin myös hyödyntää kaupungin kesätarjontaa paremmin, kun mullakin on elämäni ensimmäistä kertaa neljän viikon kesäloma! (Tai jos ei muuta uskalleta, niin ainakin tutustumassa näihin lähikortteleihin...)

höpsöt jutut

Jotain vallan kamalaa

toukokuuta 29, 2014

ÄITIIIIII! Tuuuuu kattoo mitä ihmettä täällä on?!

Lapseni oli juuri tullut hetki sitten kotiin ja juoksin tietysti heti hätääntyneenä makuuhuoneeseen katsomaan mitä ihmettä siellä on muka tapahtunut. Mehu kaatui? Pissa tuli lattialle? Joku elukka päässyt sisälle? 


Siellä oli siistiä. 
Pitäisi varmaan siivota useammin....

kotona

Relatorstai

toukokuuta 29, 2014

Mitä mä teen.

Mitä mun piti tehdä.

Ryönäröykkiöiden siivoamisen lisäksi olisi pari muutakin hommaa. Mutta mitäs kirjoitatte niin hyviä blogeja. Nih.

lifestyle

Jäätelökausi

toukokuuta 29, 2014


No jep! Ilmat hellii taas kriisipukeutujaa. Pojalla kulkee rinkallinen vaatteita kodin ja hoitopaikan välillä kun iltapäivän sääennustetta on mahdoton arvioida edes 10 asteen tarkkuudella. Äkkiä se unohtuu "talvella on niin helppoa kun on aina pakkasta"...tai sit ei.

Kirjoitin sitten säästä, koska me ollaan oltu vaikka missä ja nähty vaikka mitä. No siis tiedättehän, näitä perus. Kaverisynttäreitä, mummilaa, työkotityökotityö, kauppaan ja kotiin, leikkipuistoon, jätkille, futiskouluun, salille, jätskille...

Huomenna mulla on omaa aikaa, jospa se meinais myös hieman blogiaikaa. Tosin muiden blogeille olenkin antanut aikaa, viimeksi juuri äsken. Yölliset blogisessiot on back, koska oon löytänyt lukulistalle ihan mahtavia blogeja. Mietin, että jos tekisin jotain listausta, mutta eiiii kaikki mahtuis siihen millään.

ihania hetkiä

Hellyyden sietämätön keveys

toukokuuta 23, 2014


Hän haluaa pitää sylissä vauvoja ja pieniä koiria.
Hän haluaa kertoa äidille miten unipupuja silitetään tarpeeksi hellästi.
Hän pussaa hellyyden puuskassa aika rajulla intensiteetillä.
Hän tahtoo halata niitäkin kavereita, jotka eivät niin välitä poikien välisestä halailusta.
Hän miettii mistä meille saisi vauvan.
Hän muistuttaa usein, että tykkää äidistä, isistä, mummista, papasta, ja oikeastaan kaikista.
Hän haluaa ostaa kaverin pikkuveljen meille...

ihania hetkiä

74

toukokuuta 11, 2014

74 vuotta. Se on ikäero isoäitini ja poikani välillä. Heidän hassustellessa unohdan, että mamma sairastaa, jo aika pitkälle edennyttä, Alzheimeria. 4-vuotias houkuttelee mamman mukaan höpsöihin ääntelyleikkeihin tai jopa hyppimään. Niinä hetkinä, kummallekaan ei ole väliä mitkä heidän väliset sukulaisuussuhteet ovat tai mikä edes toisen nimi on.

Kun olin pieni mamma oli rauhallinen, ei mikään hulluttelija, ei kovin puhelias, mutta silti saattoi välillä heittää hauskoja kommentteja. Hän pelkäsi aina joka paikassa, että me lapset satutamme itsemme. Eikä pitänyt ukkosesta. Teki maailman parasta perunamuusia ja jauhelihakastiketta. Näytti aina vanhoja valokuvia ja kutsui pikkuveljeä monesti isämme nimellä ja sitten naurahten perään kun huomasi virheen. Hän neuloi aina kaikille joululahjaksi villasukat ja opetti minut kutomaan.

On helppoa puhua edesmenneistä isovanhemmista menneessä muodossa, mutta tämä tuntuu hassulta. Vielä pari vuotta sitten nauroimme yhdessä kun mamma kertoi hauskoja juttuja höpsöstä ystävästään. Emme tienneet kumpikaan, että he molemmat sairastivat jo samaa tautia. Positiiviset puolet ovat voimistuneet. Meidän onneksemme hän ei ole vihainen, kuten osa saattaa olla. Hän on rento ja rempseä, oikein hauska seura nainen ja luonteva kameran edessä.

Tänään joimme äitienpäiväkahvit yhdessä, meidän pienellä porukalla. Olin jo ehtinyt halata ja toivotella onnea ja istuskelimme kahvipöydässä. Aloin ottamaan kuvia ja mamma kysyi, että kukas siinä nyt häärii. Äitini vastasi ja mamma pomppasi salamana ylös tuolista. "Siinäkös sä olet? Ei olla pitkään aikaan nähty."

No nyt nähtiin. Äitienpäivänä.

_DSC8299 _DSC8315 _DSC8319 _DSC8310

ihania hetkiä

Pimiä päivä

toukokuuta 02, 2014

May Day! Vapunpäivä valkeni harmaana, räntäsateen merkit näkyi facebook-feedillä ennen kuin ehti sälekaihtimia avata. Eikä niitä sitten enää edes tehnyt mieli avata. Vapunpäivä ei ole itselle kovin tärkeä, mutta lapselle alustavasti luvatulle tivolireissulle kyseinen sää ei tiedä hyvää. (Ja taas kerran optimistisuus kävi omille nilkoille.)

Yövieraan läsnäolo lievitti pahimman harmin ja aamupalaa syötiin pitkän kaavan mukaan. Edellisenä iltana maisteltu viini tai yömyöhään pelattu Scrabblekaan ei aiheuttanut päänsärkyjä ja R lähti salille. Mä jäin puolialastoman kokin kanssa taikomaan vappulounasta. Perunasalaattia ja lihapullia! Ruuan päälle kahvit ja sitten kamerahommiin. Lapsi puhalsi saippua- ja maitokuplia. Iltapäivälle järjestyi lopulta täysin ex tempore paritkin hauskat kuvaukset.

Mallibisnes sai pojan pään niin pyörälle, että lähdettiin ajelemaan, koska räntää satoi edelleen. Reissun aikana alkoi aurinko pilkistää ja vaikka suunnitelmasta huolimatta takapenkkiläinen ei nukkunutkaan, toivo tivoliin pääsystä heräsi! Ja niin etupenkilläkin - mä en vaan voi olla fanittamatta tivoleita, niissä on jotain niin tavattoman sympaattista ja sadesäänkin yllättäessä henkilökunta on aurinkoista.

Ehdittiin maailmanpyörään (eli maljanpyölään) ja poitsu ehti autoilemaan sekä lentämään ennen kuin taivas repesi uudelleen. Onneksi ostettiin sarjalippuja ja mikäli keli jatkuu viikonloppuna huonona niin Sariolan sarjaliput käy myös ensi vuonna! Popparit jäi ostamatta, mutta kotimatkalla sormia lämmiteltiin lämpimien pizzalaatikoiden alla ja mieliä kuumotettiin kun lastenpitsa olikin liian pieni ja liian kuuma ja varmaan liian hyvä. Illalla sovussa nukkumaan.

Kesän ekana päivänä satoi räntää, niin juhannus ei voi kovin paljon huonompi olla!


idvappu _DSC7602 _DSC7618 _DSC7621 _DSC7632 _DSC7637 _DSC7638 _DSC7648 _DSC7669 _DSC7695 _DSC7689 _DSC7855 _DSC7869 _DSC7886 _DSC7892 _DSC7926 _DSC7936 _DSC7900

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset